Maailmanmestarit kotiutuivat !!

14.3.2007

Maailmanmestarien vauhti on hurjaa !!
Maailmanmestarien vauhti on hurjaa !!
Suomen joukkue hienosti pronssilla
Suomen joukkue hienosti pronssilla
Minna Viide (vas.)  Maija Nivala ( toinen oik.)
Minna Viide (vas.) Maija Nivala ( toinen oik.)
Voittajan on helppo hymyillä
Voittajan on helppo hymyillä

Minnan matkakertomus Åselen reissusta, josta hän koiransa Odin kanssa nappasi ykköspalkinnon !! Eikä vepolaisten menestys siihen jäänyt, viestissä tuli pronssia ja joukkueessa hiihti Minnan lisäksi Nivalan Maija !!

Aluksi hieman taustaa koirahiihtourastani:

 

Lähes neljä vuotta sitten ostaessani ensimmäisen lyhytkarvaisen saksanseisojani päätin, että voitan jonain päivänä maailmanmestaruuden. Sitä en kuitenkaan päässyt tavoittelemaan ensimmäisen koirani Miron kanssa, sen  loukattua nuorena  polvensa ja viime syksynä varpaansa.

 

Kesällä 2005 hankin seisojaveljekset Norjasta huippulinjoista ja hyvin pian huomasin, että minulla tosiaankin on huippukoirat käsissäni. Kuluvan talven menestyksekkäät kilpailut niin Suomessa kuin Ruotsissakin antoivat minulle uskoa siihen, että minulla todellakin on mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus uuden kisakoirani Odin kanssa, vaikka koira on vasta 21 kk ikäinen.

 

Sitten kilpailuun:

 

Valjakkohiihdon MM-kilpailut käytiin Ruotsin Åselessä 6.-11.-3.2007. Tiistaina 6.3. pääsin kiertämään  12 km kilparadan . Yllätys oli suuri, sillä kisabaana oli lähestulkoon tasainen. Suomessa olemme tottuneet hiihtämään todella vaativissa maastoissa ja nyt siis pääsimme starttaamaan baanalle, jota sentään  piristi kolme aika helppoa nousua.

 

Ensimmäinen kisapäivä oli torstai 8.3 ja pulkkahiihto 12 km. Oli minun ja lyhytkarvaisen saksanseisojani Odin päämatka. Kisa-aamuna lämmintä oli n. 3 astetta ja satoi uutta lunta. Suksia testatessani huomasin, että minulla ei ollutkaan  suksiparia, joka olisi pelittänyt tuossa kelissä. Suomen maajoukkueella oli mukana Vauhti Speedin tallivoitelija, joka teki kaikkensa voitelun eteen, samoin kuin mieheni. Kaikki hiihtäjät  tietävät , että jos oikeaa suksen profiilia hiihto-olosuhteisiin ei ole, niin miten homman käy. Kuitenkin starttasin Odin kanssa ja jo lähtösuoralla suksi imi baanaan kiinni tavalla, joka kertoi minulle, että  pitkä on  matka  maaliin....

Maaliin kuitenkin päästiin, koiralla oli valtava urakka vetää 22,5 kg:n pulkkaa ja minua perässään. Suksi imi ja tökki niin pahasti, että jouduin menemään todella paljon tasatyöntöä. Sijoitus oli 5. ja kuitenkin jäimme kultaan vain 21 sekuntia. Suksien toimimattomuus oli minulle tosi katkeraa. Vuoden olin satsannut näihin kisoihin, tehnyt hirveän määrän töitä. Koira oli huippukunnossa, mitään valittamista ei ollut  hiihtäjänkään kunnossa . Sukset olisin heittänyt nuotioon, jos sellainen olisi paikalla ollut, vaan kun ei ollut !

 

 

Kuitenkin yksi urheilijan tärkeimmistä ominaisuuksistahan on se, että jaksaa nousta "mäen päälle" , vaikka  homma välillä katkeraa onkin. Ei auttanut muu, kuin jättää edellinen kisa ajatuksista  ja suunnata keskittyminen seuraavan päivän kilpailuun.

 

9.3. perjantaina starttasimme 12 km:n koirahiihtomatkalle, siis ilman pulkkaa . Sanoin jo  edellisenä päivänä, miehelleni sekä Ruotsin tiimivoitelijalle (hyvä ystäväni), että huomenna voitan, sen verran agrea sisälläni oli. Keli oli pikkuisen torstaita parempi, lämpötila nollassa,  suksetkin tuntuivat pelaavan kiitettävästi. Minuuttia ennen minua  starttasi todella kova ruotsalaishiihtäjä ja sainkin mukavasti väliaikoja häneen ja pikkuhiljaa kuroin etumatkaa sekunti sekunnilta kiinni. Meidän meno tuntui todella vauhdikkaalta. Pari kilometriä  ennen maalia huomasin ruotsalaishiihtäjän selän vilkkuvan etumaastossa ja tämä antoi lisävoimia jaksaa vetää loppuun asti. Niinpä sitten otimme ruotsalaistähden kiinni ja tulimme yhtäaikaa maaliin. Aikaeroa saimme toiseksi sijoittuneeseen  ruotsalaishiihtotähteen 17.3 sek.

 

Kun voittomme varmistui tunnelma oli ihan mahtava, isot miehet kyynelehtivät, Ruotsalaiset olivat aidosti iloisia minun ja Odin puolesta. Ruotsi ja Norja ovat hallinneet lähes täysin monta vuotta naisten sarjoja. Edellinen mitali MM-kisoista Suomeen on tullut kymmenen vuotta sitten. Silloin tuli pronssia,  nyt saimme kultaa!!!

Mahtava kisa, mahtava tunnelma!

 

10.3. lauantaina oli vuorossa yhdistetyn kisa, joka kisattiin yhteislähtökisana .Ensimmäinen osuus  7,5 km pulkkahiihtoa, sitten pitstop vaihto naruhiihdoksi ja uusi 7,5 km:n kierros.

Minä keskeytin pulkkaosuuden jälkeen, suksi ei toiminut ja koirakin oli jo väsynyt. En halunnut pettää Odin luottamusta ja kilpailuttaa väkisin väsynyttä koiraa . Maija Nivala sijoittui parhaana suomalaisena hienosti sijalle 4.

 

Sunnuntaina 11.3. vuorossa oli viesti ja viestissä Suomi sijoittui kolmanneksi. Vepolaisista viestissä hiihtivät Maija ja minä.

 

Valjakkohiihtoterveisin,

Minna Viide & lkssu Odi

 

( Toim. lisäys juttuun)

 

VePo:n puolesta esitän lämpimät onnittelut vielä kerran Minnalle ja Maijalle loistavasta menestyksestä.

 

Tytöt ovat koirineen esittelemässä vauhtiaan Puistohiihtotapahtumassa huhtikuun 4 päivä Pesäpallostadionilla.